Joku joskus sanoi, että hyvän toimintaelokuvan tekemiseen tarvitaan vain kaunis tyttö ja ase. Tietysti auttaa asiaa, jos heittää sekaan muutaman räjähdyksen, useita takaa-ajoja, vähän potkimiskohtauksia ja nyrkkitaisteluja, kung fua ja vaikka kiihkeän miekkataistelun.
Toiminta on ollut osa elokuvaa niiden alkuajoista lähtien. Elokuvan pyhä kolminaisuus eli jännitys, vilunväristykset ja roiskeet on ollut median tärkein vetonaula jo vuosikymmeniä. Kaikki todella hyvät elokuvat eivät kuitenkaan ole samanarvoisia, joten tässä on kaikkien aikojen viisi parasta toimintaelokuvaa. Näitä elokuvia katsotaan kun halutaan leikkaamaton annos naulitsevaa energiaa.
The Matrix
Matrix käynnisti filosofisen maanjäristyksen katsojien jo ennestään horjuvassa itsetunnossa. Olemmeko me edes täällä? Olemmeko vain pelkät aivot purkeissa? Punainen pilleri vai sininen pilleri? Kaksoiselämää viettävä Thomas Anderson eli Neo päätyy tiukkailmeisten pukumiesten jahtaamana maailman etsityimmän rikollisen Morpheuksen luo. Morpheus lyökin Neolle faktat tiskiin: elät tietokoneiden luomassa harhakuvassa.
Matrixin tehosteet ovatkin tajunnanräjäyttävää luokkaa ja elokuva on täynnä filosofiaa, toimintaa sekä roppakaupalla symbolisimia. Juonta kuljetetaan aivan uudenlaisella idealla ja tyylillä ja yksityiskohdissa löytyy. Jatko-osat eivät enää olleet ihan samaa tasoa, vaikka ne melko viihdyttäviä pätkiä ovatkin.
Die Hard
Die Hard on kaikkien toimintaelokuvien helmi ja kiistaton klassikko. Toimintaa elokuvasta ei puutuu, sillä mukana on takuulla tarpeeksi aseita, räjäytyksiä ja väkivaltaa. Bruce Willisin esittämä poliisi saapuu jouluaattona vaimoaan tapaamaan pilvenpiirtäjässä pidettäviin bileisiin. Bileet saavat kuitenkin ikävän käänteen, kun terroristit kaappaavat yritysjohtajat panttivangeiksi. Näiden joukossa on myös kyseisen poliisin vaimo.
Terroristit ovat häikäilemättömiä ja vaativat suuret lunnaat. Panttivankien ainut pelastus onkin juuri tämä sympaattinen poliisi, joka joutuu yhden miehen sotaan aseenaan oma virka-ase sekä oveluutensa. Sankarimme käyttääkin enemmän älykkyyttään kuin lihaksiaan, mikä on virkistävä poikkeus useimmille toimintaelokuville. Kuten Matrixissa ja useimmissa toimintaleffoissa, Die Hardin jatko-osatkaan eivät yltäneet ihan samalle viivalle alkuperäisen kanssa. Vaikka kyllä nekin naulitsevat ruudun ääreen.
Casino Royale
Casino Royale on ehkä paras Bond elokuva viimeisen 30 vuoden aikana. Siitä ei puutu vauhtia, jännitystä eikä erinomaisia roolisuorituksia. Elokuvan tunnelma on todella uskottava eikä siinä sorruta pelkästään näyttävään toimintaan. Mukaan on pakattu myös varsin näppärää huumoria höystettynä hiukan itseironisella sävytteellä. Toki siitä löytyy myös jopa sadistista väkivaltaa ilman kepeyttä. Kasinomaailmaan sijoittuvissa elokuvissa on glamouria, kuten myös vaikkapa Ocean’s Eleven leffassa.
Bond on saanut tehtäväkseen estää vakava pommi-isku ja tämä vie hänet Casino Royaleen pokeria pelaamaan terroristipankkiiria vastaan. Bond on itseään täynnä oleva naistenmies ja tarpeen vaatiessa myös taistelija. MI6 on takuulla kiitollinen hänen isänmaallisuudestaan. Mukana on niin takaa-ajoa juosten ja portaikkoon sijoittuvaa nyrkkitappelua. Toimintakohtaukset on toteutettu huikealla tavalla ja leffa on eeppisen vangitseva, vaikka ei mitään megalomaanisia räjäytyksiä tapahdukaan.
Yön ritari
Yön ritari esittelee tarinan pääpahiksen eli Jokerin, joka nappaa Gotham Cityn mafian rahat. Tämäkös aiheuttaa sellaisen mellastuksen, että apuun on pyydettävä apuun itse Batman. Elokuva on mestariteos lähes yksinomaan psykoottisen Jokerin roolisuorituksen tekevän Heath Ledgerin ansiosta. Hän onnistuu tuomaan joka kohtaukseen sähköä ja on täysin pitelemätön mielipuoli.
Roolisuoritus onkin yhdistelmä psykopaattia, kellopeliappelsiinia, punkkia sekä sadomasokismia eikä se jätä ketään kylmäksi. Jokeri jäikin Heath Ledgerin viimeiseksi kokonaiseksi roolityöksi ja samalla myös parhaaksi. Mikäli haluaa saada lisää säpinää elämäänsä, voi tutkailla vaikka Buusti Kasino kokemuksia ja napata itselleen omat mafiarahat.
Indiana Jones ja tuomion temppeli
Indiana Jones seikkailee jälleen ja auttaa intialaista kylää saamaan takaisin pyhän kivensä, jonka puuttuessa kyläläisillä on surkeat olosuhteet. Niin kiven kuin kylän lapsetkin ovat napanneet pahista Kali Ma:ta palvovat palatsin asukit, joilla on pyrkimyksenään saada koko maailma pakotettua omaan uskontoonsa.
Tuomion temppeli onnistuu pitämään otteessaan, kiitos loistavan sekoituksen toimintaa sekä huumoria. Leffa on todella onnistunut malliesimerkki täydellisestä seikkailurainasta. Lisäksi elokuvassa otetaan kantaa myös yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen ja lapsityövoimaan.
Kukapa ei siis hyvää seikkailua rakastaisi? Meille jännitystä etsiville ja adrenaliinin janoisille on elokuvien muodossa tarjolla runsaasti vaaroja, mukaansa tempaavia tarinoita ja ikimuistoisia roolisuorituksia. Ja mikä parasta, näistä voi nauttia ihan kotisohvalta käsin.
